Venäjänsininen

Älykäs ja itsenäinen venäjänsininen hallitsee kotiaan pehmein tassuin

Venäjänsiniset ovat vilkkaita ja seurallisia vielä iäkkäinäkin. Ne eivät kuitenkaan sähellä kaikessa mukana, vaan keksivät mielikuvituksellisia leikkejä yksinkin tai ottavat vartiopaikassaan ansaitun lepohetken. Venäjänsinisen vaistot ovat terävät ja kissa antaa leikkihiirille kyytiä, metsästää lelujaan ja hyvän painihetken saa vaikka villasukkien kanssa. Oppivaisille ja älykkäälle venäjänsinisille pienet haasteet, kuten ovien avaaminen, ei yleensä tuota vaikeuksia. Kissojen mielipuuhaa ovat myös nouto- ja piiloleikit. Venäjänsiniset pitävät korkeista paikoista ja niillä on erinomainen ponnistuskyky. Ylhäältä on turvallista ja helppoa seurata kodin tapahtumia. Rodunomaisesta nopeudestaan ja eloisuudestaan huolimatta, venäjänsiniset ovat erittäin taidokkaita liikkeissään ja pääsääntöisesti ne osaavat välttää esineiden pudottelua ahtaissakin paikoissa.

Luonteeltaan venäjänsininen on valpas, älykäs, sosiaalinen ja omanarvontuntoinen, erittäin kissamainen kissa. Venäjänsininen haluaa olla läsnä, vaatimatta kuitenkaan jatkuvaa huomiota. Se on koko ajan tietoinen siitä, mitä teet kulloinkin tai mitä kotona tapahtuu - valppaat vihreät silmät seuraavat joka askeltasi.

Venäjänsininen sopii yhtä hyvin lasten, koirien kuin rauhallisen ihmisenkin ystäväksi. Lajikumppanit ovat mieleisiä kavereita - yhdessä juostaan ja painitaan innolla. Leikkituokioiden jälkeen venäjänsininen usein vaalii omaa rauhaisaa tilaansa, johon se vetäytyy lepäilemään.

Omistajalleen venäjänsininen on ehdottoman uskollinen. Se tietää aina, kenen kissa se on. Venäjänsininen osoittaa kiintymyksensä, kissojen tapaan, tulemalla kainaloon tai syliin ja olkapäällä puskien ja kehräten. Vieraisiin venäjänsininen saattaa suhtautua varauksella periaatteella 'parempi katsoa kuin katua'. Tämän ylpeähkön ja oman arvonsa tuntevan kissan ystävyys on ansaittava. Enemmin tai myöhemmin kissamainen uteliaisuus kuitenkin voittaa ja tutustuminen vieraisiin alkaa.

Sinisen kissan olemus

Venäjänsininen on ulkonäöltään esteettinen, tasapainoinen kissa. Siinä näkyvät hyvin lihasten liikkeet ja kissan taiturimainen notkeus. Venäjänsinisen vartalo on pitkä ja hoikahko. Pitkät jalat ja kärkeä kohti kapeneva häntä täydentävät eleganttia vaikutelmaa. Kissamaailman kauneimpiin kuuluvien silmien tulee olla suuret, vihreät ja ilmeikkäät. Kiilamaisen, kaunismuotoisen pään kruunaavat suuret, avoimet korvat. Venäjänsinisen lyhyt turkki on helppohoitoinen. Silkinpehmeä turkki on kaksinkertainen, jolloin aluskarvat ovat yhtä pitkät kuin päällyskarvat. Hopeahohtoisen turkin tulisi olla väriltään keskisininen. Hopeanhohteen turkille antaa niin sanottu tipping eli päällyskarvojen vaaleat kärjet. Venäjänsininen on keskikokoinen kissarotu. Urokset painavat keskimäärin 4-5 kg ja naaraat 2,5-4 kg.

Kansainvälisten keskusjärjestöjen ulkomuotostandardit poikkeavat toisistaan, joten ihanteet eri puolilla maailmaa poikkeavat toisistaan muun muassa turkin värin, pään muodon ja korvien sijainnin suhteen.

Lyhyesti rodun pitkästä historiasta

Venäjänsininen kissa on kuuluu niin sanottujen alkuperäisrotujen pieneen joukkoon. Itäisistä maista Venäjälle levinneen sinisen kissan uskotaan saapuneen Arkangelista Englantiin merimiesten matkassa jo 1800-luvun alussa. Rotumääritys on tehty Englannissa 1900-luvun alkupuolella, mutta jo sitä ennen näitä kissoja on esitelty Kristallipalatsin näyttelyssä 1800-luvun lopulla. Edelleen samaiset kissat ovat mukana muun muassa monien pohjoismaisten venäjänsinisten sukutauluissa.

Pohjoismaissa kasvatus alkoi Tanskassa 1940 luvulla, josta rotu levisi Suomeen Ruotsin kautta. Ensimmäiset pentueet rekisteröitiin Suomessa 1960-luvulla, mutta varsinainen kasvatus alkoi 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä rodun suosio kasvoi merkittävästi. Nykyisin venäjänsinisiä syntyy noin 100 pentua vuosittain.

Tietoa tästä mielenkiintoisesta kissarodusta ja sen historiallisista vaiheista on säilynyt runsaasti sekä englantilaisissa että pohjoismaisissa julkaisuissa. Venäjänsinisiä kissoja on nähtävillä useissa näyttelyissä ja kasvattajat esittelevät mielellään rotua ja kertovat kissoistaan.