Sininen Juttu-nimikkeellä jaamme näyteartikkelin jokaisesta Siniset Sanomat-jäsenlehden numerosta. Tällä kertaa esittelyssä on 1990-luvun näyttelymenestyjä Lion’s Jakun. Jäsenlehden saat liittymällä yhdistyksen jäseneksi!
IP & IC Lion’s Jakun alias Jakke
22.12.1996 – 16.1.2014
Jakke on ehkäpä merkittävin kasvattamistani venäjänsinisistä. Ainakin jos mittareina käytetään Jaken historiallisia näyttelyonnistumisia ja ennen kaikkea kauaskantoista vaikutusta rodun kasvatukseen.
Mistä kaikki alkoi…
Heli ja Niko Hätönen halusivat Lion’s Hannin jo aiemmin minulta hankkimansa Lion’s Farfaran kaveriksi. Sovimme, että Hanni pennutetaan. Sen lisäksi että siitä oli kehittynyt kaunis naaras, Hanni oli vuoden1995 alussa Ruotsiin tekemäni astutusmatkan tulos. Kun Hannin juoksuajat alkoivat, suunniteltu partneri ei ollutkaan saatavissa. Aikani harmittelin, mutta eikun ”lusikka kauniisti käteen” ja suunnitelman B kimppuun. Se olikin niinä niukkuuden aikoina helpommin sanottu kuin tehty. Yhden sopivan kollipojan tiesin. Sen kasvattaja oli kissatuomari Kai Ruonala emmekä olleet ”poskiystäviä”. Istuin keittiön lattialla luuri kädessä nyppimässä päivänkakkaraa… soitanko… en soita… soitan… antaa kollin… ei anna… antaa… Ilo oli iso, kun Kai vastasi: Joo, voit astuttaa naaraan Pommilla (Kassaran Ctakah Pom). Siitä alkanut yhteistyö jatkui myöhemmin muidenkin astutusten ja näyttelyharrastuksen merkeissä.

Näin Pommin ensi kerran, kun haimme sen häämatkalle eli tein juuri siten kuin ei pitäisi – ’ostin kissan säkissä’. Pommi kyyrötti pienenä ja vaatimattoman näköisenä takapenkillä. Lähempi tutustuminen osoitti, että se oli kiltti, hyväturkkinen ja vihreäsilmäinen poika. En silti odottanut yhdistelmästä kaksista tulosta. Ensimmäisellä yrityksellä Pommia kiinnosti jääkaapin antimet enemmän kuin tyttökissa. Mutta toisen astumisreissun jälkeen tuloksia oli odotettavissa.
Pojat Jul, Jakun sekä sisarensa Justiina syntyivät vaikeuksitta sopivasti ’joululahjoiksi’. Jul jäi kotiin Nikon kissaksi ja Justiina muutti lapsiperheen iloksi. Kolmikosta vain Jakkea odotti suuremmat tehtävät, vaikka se ei vielä pentujen luovutusiässä ollutkaan tiedossa.
Kotikissaksi vai näyttelyihin
Pentue oli hyvin tasalaatuinen, mutta pari – kolme kuukautta myöhemmin, Rantalan perheen pihalla, aavistelin pitäväni sylissäni tavanomaista komeampaa urospentua. Nappasin pojasta (kuva kannessa) otoksen. Eräs taiteilija ihastui pentukuvaan niin, että halusi tehdä siitä maalauksen. Houkutteluista huolimatta omistajia eivät näyttelyt kiinnostaneet. Jakke oli nelihenkisen perheen rakastettu lemmikki ilman meriittejäkin. Mutta….minä sain luvan käyttää kissaa näytillä!
Ensimmäisessä näyttelyssään Jakke karjui kuin peto ja häkin kestävyys oli koetuksella. Arvostelu sujui kuitenkin haavereitta ja tulokseksi saatiin Ex2. Päätimme omistajan kanssa, että ennen seuraavaa koitosta Jakke tulee kotiini koulutuspäiville. Määräsin tulovastuulliseksi kurssinvetäjäksi kokeneen kehäkettuni EP & EC Fuinrando Mion ”Mikon” (cornish rex). Ensi tapaamiselle Jakke luuli kohdanneensa tyttökissan, jonka kanssa voisi harjoitella astumispuuhia. Koulutus alkoi! Mikko kertoi nuorelle kollille käyttäytymissäännöt selkein äänenpainoin ja topakoin tassun napautuksin.
Kohti kunnian kenttiä ja historiankirjoja
Jakke kävi näyttelyissä ruuhka-aikaan. Samoissa luokissa oli monesti useampiakin kilpailijoita. Isoksi venähtänyt kollin alku pärjäsi aikuisten luokissa erinomaisesti ja sai aina vähintään sertinsä, vaikka olikin itse itsensä pahin vastustaja pelottelemalla tuomareita, uhoamalla uroksille ja huutelemalla naaraille vieraisiin pöytiin.
Vuoden 1998 tammikuussa Jakke saavutti ekan historiallisen voittonsa, kun siitä tuli ensimmäisenä leikkaamattomana venäjänsinisuroksena Best in Show (BIS) aikuinen Suomessa. Alfa Felisin näyttelyssä oli noin 200 kissaa, joista venäjänsinisiä oli 14. Venäjänsiniset arvosteli FIFe:n arvostettu puheenjohtaja Alva Uddin Ruotsista.Vain yksi naaras, GIC Marikatin Darja Andrejevna, oli vuonna 1988 yltänyt samaan titteliin.

Historian lehdet havisivat toistamiseen samana vuonna Puolassa FIFe World Showssa. Näyttelyyn osallistui 10 venäjänsinistä, joista kaksi urosta oli Jaken kanssa samassa luokassa. Muista RUS-kisaajista mainittakoon hienosti menestynyt Eurooppa Champion Chaskara Flaspaws. Jo ennen arvostelun alkua kilpailevien venäjänsinisten omistajien rankingissä Jakke oli paras venäjänsininen. Kyllä lämmitti! Ilman ennakko-odotuksia tsekkiläinen tuomari K. Mahelkova nominoi Jaken parhaakseen kaikista arvostelemistaan kissoista, rodusta riippumatta. Jakke oli ensimmäinen suomalainen maailmannäyttelyssä paneeliin nominoitu venäjänsininen. Loppupeleissä World Winner-tittelin voitti Hollantilaisen tuomarin kasvattama ja omistama brittiuros nimeltään Mr.Bean de Broeckloni.
Vuosi 1998 oli kokonaisuudessaan Lion’s-kissoille menestyksekäs. Elokuussa Vantaan näyttelyn 10 venäjänsinisen joukossa oli viisi kasvattiani, joista kolme nominoitiin paneeliin tuomarin parhaina: Jakke, sen morsmaikku ja niiden pentu. Tuomarina tsekkiläinen venäjänsiniskasvattaja Jana Knyova. Vuoden venäjänsinisten kokonaiskisassa ykkönen sekä aikuisissa että kastraateissa oli kukas muukaan kuin Jakke. Ja muitakin ’leijonia’ sijoittui kärkitiloille. Muutamien sattumien vuoksi Jaken näyttelyt jäivät niin sanotusti ’vaiheeseen’. Mutta…kaikella on aikansa!
Jälkeläisissä on tulevaisuus
Ennen kastrointia Jakke astui kaksi omaa kasvattiani ja tuli kuuden pennun ylpeäksi isäksi. Pennut menestyivät näyttelyissä. Jotkut etenivät innokkaiden omistajiensa ansiosta korkeimpiin Eurooppa-titteleihin saakka. Jälkipolvien menestynein lienee kuitenkin ollut Anja Hietalan omistama Jaken pojanpoika EP & EC Kassaran Pena ”Petja”. Suomessa järjestettiin ensimmäisen kerran FIFe World Show marraskuussa vuonna 2002. Siellä Pena seurasi isoisänsä tassun jälkiä ollen kautta aikain toinen Maailmannäyttelyssä nominoitu suomalainen venäjänsininen.

Ilman historiaa ei ole nykyisyyttä. Niinpä Jaken suurin ja merkityksellisin vaikutus on ollut jälkeläistensä kautta sukupolvien jatkuvuus. Jaken pojista kaksi ja tytöistä kolme saivat aikanaan oman pentueensa, joista sai alkunsa Bessemjanka’s, Kheyron’s ja Hofnarrens- kasvatus. Heidän ja monien muiden myöhemmin mukaan tulleiden ansiosta muun muassa Lion’s Jakun kuin myös sen jälkikasvu ja lähisukulaiset ovat edenneet sukutauluissa lähes kaikkien suomalaisten kasvattajien yhden tai useamman kasvatuskissan taustavaikuttajiksi. Ja kun maailman laajuisestikin toimimme suljetussa populaatiossa, niin ympäri käydään ja yhteen tullaan…..joidenkin viimeaikaisten tuontikissojen (esim. Yuki Gilraen, N’Tauriel White AlWinBest….) taustalta löytyvät muun muassa nämä samat Lion’s – veijarit!
Pörhäkästä uroksesta konsultoivaksi kastraatiksi…..
Kuten omistajat tietävät, uroksen pitämisessä on moninaiset haasteet. Niinpä Jakenkin perhe väsyi kissan mouruamiseen, merkkailuun ja ennen kaikkea karkailuun. Sitä edisti rivitaloasunto ja perheen pikku pojat, joista toinen käytti pyörätuolia. Jakelle yritettiin kehitellä aktiviteetteja ja valjastelu oli yksi niistä. Mutta…siitä taisi koitua enemmän haittaa kuin hyötyä. Jakke oli iso, vahva uros ja rikkoi muun muassa valjaansa pari kertaa sillä seurauksella, että naapurin ulkoilemassa ollut mainecoon kolli sai ’turpiinsa’. Jakke oppi myös ovelia karkaamismenetelmiä pöyrätuolin alla ryömien, kun ulko-ovi avattiin sähköisesti. Jaken mielestä Tikkurilan takamaiden metsiköt olivat kokonaisuudessaan hänen reviiriään ja siitähän tuli kiistaa seudulla vapaana liikkuvan kujakollin kanssa. Siispä kastraatio oli hyvä vaihtoehto tilanteen rauhoittamiseksi. Valitettavasti myös perheen elämän tilanteeseen tuli iso muutos. Sen seurauksena Jakelle jouduttiin etsimään uusi koti, jossa se eli lemmikkinä aina 17-vuotiaaksi asti.
Eija Kauppinen
Lion’s-kasvattaja